Ruttopuistoa ylittäessä katse nauliintuu Galleria Brondan ikkunoihin, joista siintää Pekka Parviaisen (s. 1981) Natura -näyttelyn teoksia. Nyt on selvästi mahdollisuus poiketa vetämään raikas henkäys katupölyn keskeltä.

Hengitys keveneekin huomattavasti heti ensimmäisten maalausten äärellä. Aamun valoa, iltahämärää puiden lomassa, hanhiaura. On heti selvää, että kyseessä on rauhanomainen kunnianosoitus luonnolle.

Me kaikki tiedämme, minkälaisia paineita ympäristön tasapainoon on kohdistunut muutaman sukupolven aikana. Viesti tulee vahvasti perille myös tätä kautta, ilman jääkarhuja ja öljylammikoita. Teosten nimet, kuten Natura Mare, Borealis tai Bios tekevät kokemuksesta vielä vähän ylevöityneemmän.

 Pekka Parviainen, Natura Lux, 2013, öljyväri kankaalle.

Kuva-aiheissa Parviainen soveltaa esimerkiksi heijastusten, silhuettien ja maamerkkien ideaa ja luontokokemusten jättämiä mielikuvia. Teoksissa polveilevat puiden ääriviivat ovat kuin fraktaalikuvioita, jotka nekin ovat luontoa sen syvimmässä merkityksessä.

Parviaisella on taiteessaan selkeä johtoajatus ja hän on saavuttanut teknisesti sellaisen tason, joka tukee ongelmitta sisällön ilmenemistä. Värisävyt ovat maanläheisiä ja hienosti sointuvia, ja taitavasti sijoitetut valöörisiirtymät antavat maalauksille tarvittavan potkun. Myös litografian hän on saanut palvelemaan ominaista tyyliään. Parviaisen monipuolinen taiteilijuus tulee grafiikan kautta jopa kiistattomammin esiin.

Painokas näyttely – rauhallista, suoraa ja ajatonta. Ja samalla erittäin ajankohtaista.

 Pekka Parviainen, Illusio, 2013, litografia.