Keskiviikkoisin Taidehalli on avoinna klo 20 asti, mikä helpottaa huomattavasti näyttelyihin ehtimistä. Pitkän illan turvin Eve & Jillkin saivat rauhassa mutustella Sydänpuoli ylöspäin -näyttelyn antia sekä kurkistivat samalla Studioon, missä on esillä Nanna Hännisen valokuvia 6.4. asti.

Sydänpuoli ylöspäin 8.3. – 6.4.2014
Kun näyttelyn kokoavana aiheena on luovuus, voi vähän hirvittää tekijöiden puolesta, mutta työryhmä Metsästäjät yltää Taidehallissa tavoitteeseensa. Heini Ahon (s. 1979), Sirkku Ketolan (s. 1973) ja Tamara Piilolan (s. 1977) yhteisnäyttelyn tarkoitus on pohtia luovuuden syntyä ja luovan tekemisen motivaatiota. Omien teostensa lisäksi he ovat yhdessä tuottaneet videoteoksen luovasta yhteistyöstä. Näyttelyn ohessa on julkaistu myös luovuutta käsittelevistä esseistä koostuva kirja, johon emme valitettavasti ehtineet kajota.

Tamara Piilolalta on totuttu näkemään näyttäviä luontoaiheita, joita Taidehallissa edustaa upea vihersävyinen Harmonia. Piilolalla on kuitenkin hallussaan tyylijukebox, josta hän poimii haluamansa tavan kuvata esim. absurdia vanhojen purjelaivojen kahakkaa kubistisin maustein, väreileviä mystisiä vedenneitoja tai lukemattomien haarapääskyjen pyrstöistä monistettuja viuhkamuodostelmia. Kuten pääskymaalauksen nimi vihjaa, luovista prosesseista voi toistojen ja varioinnin kautta seurata mahdollisuus loputtomasti erilaisiin toteutumiin.

Heini Ahon kurkistuskaappimaiset teokset palkitsevat katsojan vasta lähietäisyydeltä. Poikkileikattujen mööpeleiden sisään kätkeytyvät yllätykset ovat parhaimmillaan sukua Markus Kåhren illuusioille.

Varjojen muodoista elävä installaatio Asioilla on tapana järjestyä toi mieleen muitakin vanhoja viisauksia, kuten että asioita kannattaa tarkastella eri vinkkeleistä, nukkua useamman yön yli ja antaa ajatusten kypsyä. Samaa tematiikkaa on katkeranhilpeässä ja varsin havainnollisessa installaatiossa Jatkuva uudistuminen, joka koskettanee meidän lisäksemme ketä tahansa komplisoituneiden remonttien, organisaatiomyllerrysten tai muiden ikuisuusprojektien riivaamia.

Ahon teoksista pulppusi vilkas keskustelu Even ja Jillin välillä. Lopputulemana totesimme, että ihmisellä on alituinen pyrkimys kohti uudistumista, mutta samalla myös pyrkimys kohti tasapainoa. Oikea uudistuminen edellyttää kaaoksen sietokyvyn lisäksi vapaata kokeilua, työstämistä, erehdystä ja uudelleen yritystä. Kokonaisuutta on myös syytä tarkastella eri puolilta, jotta kaikki palikat pysyvät kasassa. Tässä kohtaa onkin sitten nautinnollinen hetki harmoniaa ennen seuraavaa uudistumisen tavoittelua.

Sirkku Ketolan vanerille pohjustettujen vedosten viesti avautuu teoksessa Animus regius, jossa näkyy ihmisen ja luonnon kamppailu hallintavallasta. Ihmisellä on halu jättää jälkensä luontoon, hallita sitä ja alistaa se palvelemaan omia lyhytnäköisiä tarpeitaan. Lopullinen valta on kuitenkin meidän ulottumattomissamme.

Taiteilijakollegat levittäytyvät teoksineen toistensa lomaan ja näyttelystä muodostuu yllättävän kiinteä sekä ripustuksellisesti että luovuuden ylistyksenä.

Taidehallin Studiossa on vielä esillä Nanna Hännisen aiempaa intiimimpiä valokuvateoksia, joiden pohjana on mm. Victor Barsokevitschin valokuvia sekä taiteilijan sukualbumien aarteita. Strategisesti tai sattumavaraisesti tummien läikkien alle peittyvien kohteiden alta välittyvät kuva-aiheet kutkuttavat mielikuvitusta ja herättävät pohtimaan mm. esivanhempien elämänvaiheita, vaiettuja aiheita, anonyymejä kohtaloita ja valokuvan dokumenttiarvoa. Kiinnostava uusi näkökulma Hänniseltä!